Ensimmäiset pienet kirjaimet: a, b, c ja d suurina

Tämä esikoulun moniste on lempein aloitus: vain neljä pientä kirjainta — a, b, c ja d — erityisen suurina kirjoitusviivastolla. Vähemmän kirjaimia ja suurempi veto tarkoittavat lyhyttä harjoitusta ja runsaasti tilaa kädelle, joka vasta opettelee ohjaamaan kynää. Lapsi jäljentää jokaisen katkoviivakirjaimen oranssista pisteestä, seuraa nuolia ja kirjoittaa sen kerran aivan itse rivin lopussa.

Ensimmäisen kirjoitusmonisteen pitäisi pyytää vain yhtä asiaa kerrallaan. Nämä neljä kirjainta näyttävät täsmälleen ne kaksi korkeutta, jotka lapsen on huomattava heti, eikä mitään muuta: a ja c asuvat keskikorkeudessa, keskiviivan ja perusviivan välissä, kun taas b ja d ovat yläpidennyksellisiä kirjaimia, jotka yltävät ylimmälle viivalle. Siinä on koko viivaston ajatus, opetettuna neljällä kirjaimella kahdenkymmenenyhdeksän sijaan. Tässä koossa ero lyhyen ja korkean kirjaimen välillä näkyy pöydän toiselta puolen, ja juuri sitä aloittaja tarvitsee ennen kuin kirjaimet pienenevät. Neljä kirjainta riittää myös siksi, että kirjoitusasento ja kynäote ehtivät pysyä kunnossa koko harjoituksen ajan. Kun rivejä on vähän, lapsi jaksaa keskittyä muotoon eikä vain siihen, että sivu tulee täyteen.

Koska b ja d ovat tässä yhdessä, moniste kohtaa yleisimmän varhaisen sekaannuksen juuri silloin, kun sen voi vielä ehkäistä sen sijaan että sen joutuisi korjaamaan. PDF tulostuu ilmaiseksi ja sitä voi käyttää niin monta kertaa kuin on hyödyllistä; kun neljä kirjainta tuntuu helpolta, seuraa moniste a–f.