Tässä olen minä: nimeä kasvojen osat sanapankista

Viisi sanaa istuu katkoviivaisessa pankissa sivun yläreunassa: suu, hiukset, nenä, silmä, korva. Pankin alla iso piirretty lapsen kasvokuva katsoo sivun keskeltä, ja sen hiuksissa, toisessa silmässä, nenässä, toisessa korvassa ja suussa on oranssi piste. Jokaisesta pisteestä lähtee vihreä viiva sivun reunassa olevaan katkoviivaiseen laatikkoon, jossa on kirjoitusviivasto: kaksi laatikkoa vasemmalla, kolme oikealla. Esikoululainen lukee sanan, etsii osan, jota se nimeää, ja kopioi sanan laatikkoon, johon viiva johtaa. Sivun alareunassa leveässä laatikossa lukee Piirrä nyt omat kasvosi.

Kuvan nimeäminen on oma taitonsa erillään sanojen osaamisesta: lapsen on seurattava viivaa pisteestä laatikkoon ja kirjoitettava sana sinne eikä osan viereen. Koska viisi sanaa on annettu, lukukuorma on kevyt, ja tehtävä on oikeastaan yhdistämistä ja kopioimista. Kaksi viivaa kulkee kasvojen yli ristiin, nenän viiva vasemmalle alas ja silmän viiva oikealle ylös, ja juuri ne kaksi laatikkoa opettaja tarkistaa. Piirretyt kasvot ovat tahallaan neutraalit, pieni hymy eikä muuta, joten mitään tunnetta ei lueta. Hiukset on sanoista ainoa monikkomuoto ja seitsemällä kirjaimellaan myös pisin, joten sen kopiointi kertoo eniten. Esiopetuksen OPS 2014 mukaan lapsi tutustuu kehoonsa ja nimeää sen osia osana itsestä huolehtimista.

Yksi pystyarkki, väri auttaa mutta ei ole välttämätön. Alareunan piirustuslaatikko on palkinto, ja samat viisi sanaa voi kirjoittaa lapsen omaan piirrokseen. Minä itse -perussivulla omakuva on ilman nimilappuja, ja Minun nimeni on perheen toinen kopiointitehtävä. Tunteen lukeminen kasvoilta kuuluu tunnetaitojen monisteisiin, ei tälle sivulle.