Säätilat: kylmä, lämmin vai kuuma?

Yläreunassa on avainrivi, jossa on kolme lämpömittaria ja kunkin vieressä yksi kuva: matalalla pylväällä kaulaliina, keskikorkealla t-paita ja korkealla aurinkolasit. Alla on neljä korttia, ja kussakin yksi lämpömittari sekä kolme kuvavaihtoehtoa pystyrivissä. Mittareissa ei ole yhtään numeroa – vain viivat ja värikaistat, sinertävä alhaalla, valkoinen keskellä ja vaaleanpunainen ylhäällä – joten lapsi lukee pylvään korkeuden eikä lukemaa, ja ympyröi kortin vaihtoehdoista sen, joka vastaa avainta.

Numeroton mittari on tarkoituksellinen valinta: esiopetusikäinen ei vielä lue asteita, mutta näkee korkeuden ja osaa verrata sitä malliin. Kortit on aseteltu niin, ettei oikea vaihtoehto ole koskaan samassa kohdassa, joten sivua ei voi ratkaista merkitsemällä aina ylintä. Kaksi neljästä kortista kuuluu samaan, kylmimpään kaistaan, joten lapsi joutuu ympyröimään saman kuvan kahdesti – ja juuri se kertoo, lukeeko hän mittaria vai jakaako vastauksia tasan. Mittavälineen lukeminen ja vertaaminen on OPS 2014:n esiopetuksen matemaattista ajattelua.

Yksi arkki, neljä ympyrää, ei kirjoittamista. Huomaa, että otsikon ja ohjeen sanat kylmä, lämmin ja kuuma eivät lue avaimessa – avain on kuvallinen, ja sanat tulevat aikuiselta. Sano ne siis ääneen kortti kerrallaan, niin sanasto tarttuu havaintoon. Tämä on säätilojen perheen ainoa lämpötilasivu ja sopii pariksi Minun viikkoni -sivulle: toinen kirjaa millainen sää oli, toinen kuinka lämmintä. Mittarit on piirretty pystysuoraan ja riittävän korkeiksi, että pylvään ero erottuu myös nopealla silmäyksellä, ja kuvavaihtoehdot ovat isoja ympyröitäviksi. Sivun voi tehdä myös oikean ulkolämpömittarin äärellä, jolloin lapsi vertaa paperin pylvästä seinällä näkyvään. Vaatteet ovat tuttu ja konkreettinen tapa puhua lämpötilasta ennen kuin asteista puhutaan lainkaan.