Vastakohta etuliitteellä epä-: rakenna uusi sana

Tämä toisen luokan sivu, vastakohtaperheen viimeinen, alkaa yhdellä kapselilla, jossa lukee epä-, ja jatkuu kahdeksalla numeroidulla kantasanalla vasemmassa sarakkeessa: selvä, kohtelias, rehellinen, reilu, siisti, mukava, tavallinen ja varma. Jokaisen sanan vieressä on nuoli ja kirjoitusrivi. Lapsi liittää etuliitteen sanan eteen ja kirjoittaa koko uuden sanan riville: epäsiisti, epävarma, epäreilu, epärehellinen, epäterve, epäkohtelias, epäselvä, epätavallinen. Sanoja on kahdeksan, koska toisen luokan sivulla on aina vähintään kahdeksan riviä, ja kirjoitusrivi on riittävän pitkä myös sanalle epätavallinen. Vastakohdat syntyvät tässä sanan sisällä, eivät sanapankista.

Ensimmäisen luokan vastakohdat olivat eri sanoja: kuuma ja kylmä, iso ja pieni. Tämä sivu näyttää toisen tavan, jolla suomi tekee vastakohdan: kielteinen etuliite liitetään sanan eteen, ja sana kirjoitetaan yhteen. Suomessa epä- on tavallisin etuliite, joka tekee tämän, joten sivulla ei tarvitse valita etuliitteiden välillä; työ on siinä, että lapsi kuulee etuliitteen merkityksen ja kirjoittaa sanan yhteen. Epärehellinen on ei rehellinen, epäselvä on ei selvä. OPS 2014 kuvaa toisen luokan kielitiedossa sanojen rakenteen ja muodostuksen havainnointia, ja etuliite on sen ensimmäinen näkyvä esimerkki. Opettaja katsoo kahta virhettä: lapsi, joka kirjoittaa riville vain etuliitteen, ja lapsi, joka jättää välilyönnin etuliitteen ja kantasanan väliin. Jälkimmäinen on juuri se oikeinkirjoitusasia, jota sivu harjoittaa.

Sivu tulostuu yhtenä siistinä arkkina nimirivin kanssa, ja työn voi tarkistaa yläreunan kapselia vasten. Sivu kuuluu ensimmäisen luokan vastakohtaperheen jälkeen – perussivu Vastakohdat, Vastakohdat lauseessa ja Vastakohta vai sama? – sillä se olettaa, että lapsi tietää jo, mikä vastakohta on, ja tarvitsee nyt kirjoitussäännön. Yhdyssanasivut jatkavat samaa ajatusta: sanaa rakennetaan osista.