Muodonvaihdos: miksi eläimeksi se kasvaa?

Ylhäällä on kaksi riviä pyöreitä kuvia, yhteensä kahdeksan, ja jokaisessa on oranssi kirjain A:sta H:hon. Kuvissa on nuoria vaiheita kolmelta eläimeltä: perhosen kotelo ja toukka, leppäkertun kotelo ja toukka, sammakonkutu, nuijapää, jalallinen nuijapää ja pieni sammakko, jolla on vielä häntä. Kuvat ovat sekaisin. Alhaalla on kolme korkeaa laatikkoa, ja jokaisen päällä on aikuinen eläin: perhonen, sammakko ja leppäkerttu. Kussakin laatikossa on neljä ruutua kirjaimille, vaikka perhoselle ja leppäkertulle kuuluu vain kaksi vaihetta ja sammakolle neljä. Siksi ohje muistuttaa, että osa ruuduista jää tyhjiksi.

Muodonvaihdos tarkoittaa, että nuori eläin ei ole aikuisen pienoiskoko. Sivun kiinnostavin pari on leppäkerttu: sen toukka on piikikäs musta otus, joka ei muistuta kilpikonnamaista aikuista lainkaan, ja moni aikuinenkin pitää sitä tuholaisena. Nuijapää taas näyttää kalalta, mutta siitä tulee sammakko. Lapsen on siis katsottava vaiheen ohi siihen, mitä siitä tulee. Kun jokaisella eläimellä on yhtä monta ruutua, ruutujen määrä ei paljasta vastausta. Eläinten kehitys ja elinkaari kuuluvat OPS 2014:n ympäristöopin sisältöihin, ja toisella luokalla muodonvaihdoksen käsite on sopivan haastava.

Kirjaimet kirjoitetaan ruutuihin, joten sivu on nopea, mutta keskustelua syntyy: mistä tiedät, että musta toukka on leppäkertun? Kotelot ovat helpoimmin sekoittuvat kuvat. Perhosen kehitysvaiheet -perussivu ja Sammakon kehitysvaiheet: leikkaa ja liimaa ovat ensimmäisen luokan pohja, ja Mitä tulee seuraavaksi? kysyy saman kolmen eläimen vaiheista järjestystä.