Eläinten sopeutuminen elinympäristöön

Ylhäällä on seitsemän eläinkorttia kirjaimin A–G: norsu, majava, kameli, oranki, tikka, tukaani ja pingviini. Alla on kuusi lausetta, ja jokainen kertoo yhden eläimen ruumiinosasta ja siitä, mihin eläin sitä käyttää. Yhdessä lauseessa pitkä kärsä imee vettä ja poimii ruokaa, toisessa vahva ja terävä nokka hakkaa reikiä puunrunkoihin, kolmannessa kyttyrässä on rasvaa, joten eläin jaksaa pitkään ilman ruokaa. Lauseen perässä on ruutu, johon lapsi kirjoittaa eläimen kirjaimen. Yksi eläin jää ilman lausetta.

Sopeutuminen tarkoittaa, että eläimen ruumis ja tavat sopivat sen elinympäristöön. Lauseissa eläintä ei nimetä, vaan lapsen on pääteltävä se ruumiinosasta ja sen tehtävästä, joten lukeminen ja ympäristöoppi kulkevat yhdessä. Ylimääräinen eläin estää viimeisen vastauksen ratkeamisen pelkällä arvauksella. Eläimet tulevat eri puolilta maailmaa, sademetsästä, aavikolta ja Etelämantereen rannoilta, ja vain majava ja tikka elävät Suomessa. Suomessa eliöiden sopeutumista käsitellään yleensä vasta kolmannella tai neljännellä luokalla, joten toisella luokalla sivu on vaativa laajennus.

Lukekaa lauseet yhdessä ja alleviivatkaa ruumiinosa, ennen kuin lapsi etsii kirjaimen. Pingviinin siivet toimivat vedessä kuin evät, ja siitä kannattaa puhua, sillä pingviini on lintu, jolla on siivet. Kun kirjaimet on kirjoitettu, kysy, mikä eläin jäi yli ja millainen lause siitä voisi kertoa: orangin pitkät kädet ovat hyvä vihje. Perheen perussivu sijoittaa eläimet elinympäristöihin, ja tämä sivu kysyy, miksi ne pärjäävät siellä.