Eläinten elinympäristöt: kuka ei asu täällä?

Joka rivillä on yksi vieras. Sivulla on neljä elinympäristöä, niitty, järvi, meri ja metsä, ja kunkin vieressä on neljä eläinkorttia. Niityn vieressä ovat mehiläinen, leppäkerttu, perhonen ja apina, järven vieressä majava, sudenkorento, joutsen ja seepra. Meren kohdalla ovat taskurapu, meduusa, valas ja orava, metsän kohdalla hirvi, mäyrä, tikka ja delfiini. Lapsi piirtää rastin sen eläimen päälle, joka ei elä kyseisessä elinympäristössä. Vieras on joka rivillä eri kohdassa, joten paikkaa ei voi arvata.

Poissulkeminen on eri ajattelutapa kuin yhdistäminen. Lapsen on tarkistettava jokainen neljästä eläimestä ja päätettävä, kuka ei kuulu joukkoon, jolloin hän käy mielessään läpi myös kolme oikeaa. Vieraat tulevat selvästi muualta, savannilta, sademetsästä tai toisesta elinympäristöstä, eikä valinta ole makuasia. Ympäristöopissa ensimmäisellä ja toisella luokalla eläimiä luokitellaan elinympäristön mukaan, ja tämä sivu harjoittaa samaa tietoa toisin päin. Kuusitoista eläintä on myös hyvä sanavarasto keskustelulle.

Kun rastit on piirretty, pyydä lasta kertomaan, minne vieras oikeasti kuuluu. Apina ja seepra eivät elä Suomessa lainkaan, mikä avaa keskustelun muista maanosista. Punainen taskurapu elää meressä; jos lapsi kutsuu sitä raavuksi, kerro, että Suomen järvissä elää jokirapu. Perussivulla eläimet sijoitettiin kirjaimin, ja tässä ne tunnistetaan joukosta. Toisella luokalla aihe syvenee eläinten sopeutumiseen. Sivu tulostuu yhdelle arkille, ja kortit ovat niin isoja, että rasti mahtuu selvästi eläimen päälle.