Sanaluokat yhdeksällä sanalla: substantiiveissa on kuva apuna

Yhdeksän laattaa, kolme kuhunkin laatikkoon. Sivun yläreunassa on kaksi riviä kermanvärisiä sanalaattoja, ja kolmessa niistä on pieni kuva sanan vieressä. Nuo kolme ovat eläinten nimiä: ankka, lokki ja lepakko. Loput kuusi ovat pelkkiä sanoja, verbejä istua, uida ja juosta sekä adjektiiveja pitkä, hidas ja kylmä. Alla seisoo kolme korkeaa laatikkoa, joiden päällä on kuvake ja alla nimi: Substantiivit, Verbit ja Adjektiivit. Jokaisessa laatikossa on neljä katkoviivaista kirjoitusriviä. Lapsi lukee laatan, päättää, mihin luokkaan sana kuuluu, ja kirjoittaa sen laatikon riville. Kuva on vain substantiiveissa, ja se on tarkoituksellinen apu.

Kuvan ja sanaluokan välillä on suora yhteys, jonka lapsi oivaltaa nopeasti: kuvan voi piirtää vain sellaisesta sanasta, joka nimeää jonkin. Verbiä ja adjektiivia ei voi kuvata yhtenä esineenä, ja juuri siksi laatoissa ei ole kuvaa. Näin sivu opettaa jaottelun perusteen, ei pelkkää muistisääntöä. Kolme sanaa luokkaa kohti pitää sivun lyhyenä, jolloin ensimmäinen kerta ei kaadu määrään. Suomessa verbin perusmuoto päättyy usein a:han tai ä:hän, istua, uida, mutta sama loppu on myös adjektiivissa kylmä, joten päätteen sijasta on katsottava merkitystä. OPS 2014 mainitsee toisen luokan kielitiedossa sanaluokkien tunnistamisen alkeet, ja substantiivi, verbi ja adjektiivi ovat ne kolme, joista aloitetaan.

Tulosta PDF ilmaiseksi ja anna lapsen sanoa jokainen sana lyhyessä lauseessa ennen kuin hän kirjoittaa sen laatikkoon; lause ratkaisee kysymyksen useimmiten itsestään. Rivit ovat leveitä, joten pitkätkin sanat mahtuvat. Sanaluokat ilman kuvia on seuraava askel: kaksitoista sanaa ja ei yhtään kuvaa. Sanaluokat viidellätoista sanalla on perheen laajin sivu. Aakkosjärjestys on toisenlainen sanojen lajittelutehtävä samalle luokka-asteelle.