Yhdistä äänteet sanaksi: lue laatikot, ympyröi oikea kuva

Laatikot on jo täytetty tällä 1. luokan sivulla, ja lapsi lukee sen sijaan että kirjoittaisi. Kuudella rivillä on vasemmalla lelun nimi painettuna yksi äänne jokaiseen katkoviivaiseen laatikkoon, näytetyllä sivulla p-a-l-l-o, v-a-u-v-a, l-e-i-j-a, n-u-k-k-e, k-e-i-n-u ja v-e-n-e, ja oikealla kolme pientä kuvaa, joista yksi vastaa sanaa. Lapsi sanoo äänteet järjestyksessä, liu’uttaa ne yhteen sanaksi ja ympyröi kuvan, joka sopii sanaan: pallon eikä junaa tai autoa, nuken eikä dinosaurusta tai polkupyörää. Sanoissa on neljästä viiteen äännettä, ja lelut ovat lapselle tuttuja, joten oikea kuva tunnistetaan heti, kun sana on saatu kokoon.

Tämä on äännelaatikoiden käänteinen suunta: perussivulla sana puretaan äänteiksi, tässä äänteet kootaan sanaksi, ja juuri kokoaminen on lukemisen alku. OPS 2014 kuvaa ensimmäisen luokan lukemaan oppimista äänteiden yhdistämisenä tavuiksi ja sanoiksi, ja laatikkoon eristetty äänne on selkein mahdollinen lukemisen yksikkö: yksi kirjain, yksi äänne, ei tavurajoja arvattavaksi. Kolme kuvaa tekevät tehtävästä tarkistettavan ilman kirjoittamista, ja väärät vaihtoehdot ovat saman leluteeman kuvia, jotta arvaaminen kuvasta ei toimi. Opettaja kuuntelee liu’utusta: lapsi, joka sanoo p, a, l, l, o erikseen ja sitten pallo, lukee jo; lapsi, joka etsii kuvista ensin ja sovittaa sanan jälkeenpäin, tarvitsee vielä sormea laatikoiden alle. Nukessa kaksi k-laatikkoa peräkkäin muistuttavat, että pitkä äänne on kirjoitettu kahdesti.

Tulosta PDF lukemisen vastinpariksi kirjoittaville sivuille: äännelaatikoiden perussivu maanantaina, tämä sivu tiistaina, sama teema. Lelut ovat näytetyn sivun sanasto, ja muut teemat käyttävät samaa kuuden rivin asettelua. Yksi pystysivu ja lyijykynä tai väriliitu; kirjoittamista ei tarvita, vain ympyrä.