Aistielimet: kirjoita aistin sana viivalle

Sivun yläreunassa on sanapankki, jossa on viisi verbiä perusmuodossa: kuulla, tuntea, nähdä, haistaa ja maistaa. Alla on viisi leveää riviä, ja kunkin vasemmassa reunassa yksi aistielin omassa valkoisessa ruudussaan – järjestyksessä kieli, silmä, korva, käsi ja nenä. Rivin loppuosan täyttää kolmiviivainen kirjoitusrivi apuviivoineen. Lapsi kopioi jokaisen sanan sille riville, jonka elin tekee kyseisen työn. Pankin järjestys ei vastaa rivien järjestystä, joten jokainen sana on etsittävä erikseen.

Tämä on perheen ainoa sivu, joka nimeää aistin teon eikä sen kohteen. Lapsi ei etsi asiaa, jonka näkee, vaan sanan, joka tarkoittaa näkemistä – ja verbi kirjoitetaan perusmuodossa, joten sivu tuo samalla esiin, että aisteista puhutaan tekemisenä. Kirjoitusrivit ovat pitkiä, mikä antaa tilaa isolle käsialalle ja tekee työstä myös kynätehtävän. Sanaston laajentaminen ja käsitteiden nimeäminen kuuluvat OPS 2014:n vuosiluokkien 1–2 ympäristöopin ja äidinkielen yhteiseen alueeseen.

Yksi arkki, viisi sanaa, viisi riviä. Otsikko puhuu aistielimistä eikä aisteista, ja sama ero kannattaa tehdä ääneen: nenä on elin, haistaminen on se, mitä se tekee. Sivu sopii viiden aistin jakson loppupuolelle, kun kuvien ja elinten yhdistäminen on jo tuttua aloitussivulta. Jatka tästä Kuulen, näen, haistan -sivuun, jossa samat verbit taipuvat lauseiksi ja lapsi kirjoittaa itse, mitä hän aistii. Rivit ovat riittävän leveitä kokonaiselle sanalle ilman tavutusta, ja pisin sana maistaa mahtuu riville mukavasti. Jos verbi on lapselle vieras, näytä teko: kuuntele, kosketa ja haista vuorotellen, ja kirjoita sana vasta sen jälkeen. Sivun voi tulostaa myös kahdesti, jolloin toisella kerralla sanat kirjoitetaan ilman pankkia.