Voiko kuvat jakaa tasan kahdelle kaverille?

Sivulla on kuusi vaaleaa palkkia allekkain, ja jokaisen alussa yksi kasa eläintarhan eläimiä: neljä laiskiaista, seitsemän sutta, viisi hirveä, kahdeksan saukkoa, kuusi kirahvia ja kolme norsua. Yhteen riviin mahtuu enintään viisi kuvaa, joten kolme pienintä kasaa on yhdellä rivillä ja kolme suurinta taittuu kahdelle. Palkin oikeassa osassa on kaksi nimikoitua katkoviivaruutua – vaikkapa Sofia ja Eeli – niiden perässä pienempi ruutu otsikolla jää yli ja lopuksi kaksi soikiota, parillinen ja pariton. Lapsi jakaa kuvat vuorotellen kahdelle, kirjaa kummankin osuuden ja ympyröi oikean soikion.

Kahdelle jakaminen on parillisuuden alkuperäinen merkitys, ja tällä sivulla se tehdään käsin ennen kuin asiasta puhutaan sääntönä. Kasoissa on kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän ja kahdeksan eläintä – jokainen luku tältä väliltä täsmälleen kerran – ja kolmessa kasassa jako menee tasan, kolmesta jää yksi yli. Järjestys ei noudata kaavaa: edellisestä palkista ei voi päätellä seuraavaa. Nimet tekevät jaosta oikean: kuvat annetaan jollekulle eikä vain ryhmitellä, ja ylijäävä eläin on se hetki, jolloin pariton tuntuu epäreilulta. Tasan jakaminen ja ylijäävän huomaaminen kuuluvat OPS 2014:n vuosiluokkien 1–2 lukukäsitteen sisältöihin.

Yksi arkki, kuusi kasaa, kahdeksantoista kirjoitusruutua. Suurin kasa on kahdeksan saukkoa, joten laskeminen pysyy pienissä luvuissa ja huomio jää itse jakamiseen. Jakajia on kahdeksan eri nimellä – Aino, Aada, Onni, Sofia, Eeli, Helmi, Leo ja Väinö – ja osa palaa uudestaan: Helmi jakaa kolmessa palkissa. Tee jako ensin oikeasti: kaksi pinoa pöydälle, yksi kuva kerrallaan vuorotellen, ja vasta sitten kynä paperille. Sivu vie parillisuuden lähimmäs lapsen arkea, ja se kannattaa tehdä ennen aloitussivun lukujen lajittelua.