Mukava vai ikävä tunne? Lajittele ilmeet

Yksi kuuden keltaisen ilmeen rivi kulkee tämän esikoulun lajittelusivun yläreunassa, jokainen ilme pienessä kermanvärisessä kortissa ja sen alla oranssi piste. Sivun alaosassa on kaksi suurta laatikkoa, joiden katkoviivaisessa yläreunassa lukee mukava ja ikävä. Lapsi piirtää viivan jokaisesta ilmeestä alas siihen laatikkoon, johon tunne kuuluu: leveä hymy, nauru ja rauhallinen hymy kulkevat yhteen suuntaan, hätääntyneet kasvot, surullinen suu ja irvistys toiseen. Sivulla ei ole yhtään tunnesanaa, ja kumpaankin laatikkoon kuuluu kolme ilmettä. Rivin ja laatikoiden väliin on jätetty tilaa, jotta kuusi pitkää viivaa mahtuvat risteämättä.

Tämä sivu kysyy tunteen laatua, ei sen nimeä: ei sitä, miksi tunnetta kutsutaan, vaan sitä, tuntuuko se mukavalta vai ikävältä. Siksi tänne pääsevät ilmeet, jotka sanasivut jättävät pois – naurava naama tai irvistys ei tarvitse nimeä tullakseen lajitelluksi. Siksi myös lapsi, joka ei vielä lue yhtään tunnesanaa, selviää sivusta itsenäisesti. OPS 2014 kuvaa esiopetuksessa omien tunteiden tunnistamista ja nimeämistä, ja mukavan ja ikävän erottaminen on sen ensimmäinen askel, ennen sanoja. Kiinnostava alue on keskellä: opettaja kuuntelee, kun lapsi sanoo, että jokin ilme voisi mennä kumpaankin, ja kysyy miksi.

Tulostuu yhdelle arkille; kynä ja viivoitin pitävät kuusi viivaa siisteinä, mutta kumpikaan ei ole välttämätön. Sivu on tunnetaitojen perheen erilainen jäsen – jokainen sisarsivu työskentelee tunnesanan kanssa, tämä työskentelee tunteen itsensä kanssa. Käytä sitä ensimmäisenä lasten kanssa, jotka eivät vielä lue, ja siirry Tunteet: yhdistä ilme ja sana -sivulle, kun mukava ja ikävä puoli ovat varmoja.